Mitä aikido on?

Doshu Moriteru Ueshiba
Aikido on kaiken ikäisille ja kokoisille, aktiivisille ihmisille sopiva rauhanomainen budolaji. Lajissa ei kilpailla ja sen harjoittelu tapahtuu ystävällisessä ja kaikki huomioon ottavassa ilmapiirissä.

Riippuen omista tavoitteista, aikidon harjoittelu voi tarjota harjoittelijalle muun muassa:

  • Tavoitteellisen harrastuksen, jossa kehittymistä mitataan vyöarvoin
  • Matalan kynnyksen aerobista liikuntaa ja lihaskuntoa
  • Keskittymiskyvyn ja itseluottamuksen paranemista 
  • Koordinaation kehittymistä
  • Itsepuolustustaitoja pitemmällä aikavälillä
  • Uusia tuttavuuksia ja sosiaalisia suhteita
  • Mielenkiintoisen harrastuksen japanilaisen kulttuurin parissa
  • Eväitä liikunnalliseen ja terveelliseen elämäntapaan
  • Harrastuksen edullisemmasta päästä


Budolaji

Aikidossa harjoitellaan taistelutaitoa, jonka avulla voi torjua hyökkäyksen vahingoittamatta hyökkääjää pysyvästi. Ajatus perustuu vastustajan voiman hyväksikäyttöön, tasapainon horjuttamiseen ja pyöreään, spiraalinomaiseen liikkeeseen. Aikidon varsinainen päämäärä ei kuitenkaan liity itsepuolustukseen vaan itsensä voittamiseen. Lajin tarkoitus on ymmärtää väkivallan mielettömyys ja etsiä rauhallisia tapoja ratkaista ristiriitoja. Aikidon tarkoitus on suojella elämää, eikä vahingoittaa muita. Aikido kehittää yleiskunnon lisäksi tasapainoa, koordinaatiokykyä ja notkeutta. Lajin aloittamiskynnys on matala, sillä harrastuksen alkuvaiheessa edetään rauhallisesti ja luodaan vankka perusta myöhemmille haasteille. Monille aikidosta tulee elinikäinen harrastus, jopa elämäntapa.

Historia ja synty

Morihei Ueshiba
Aikidon juuret ovat samuraiden taistelutaidoissa, kuten muidenkin japanilaisten budolajien. Lajin kehitti Morihei Ueshiba (1883-1969), joka oli lapsuudestaan asti harjoitellut erilaisia taistelutaitoja, mm. sumoa. Laajemmassa määrin Ueshiba harjoitteli tenshin shinyo-ryu ja yagyu-ryu jujutsua sekä erityisesti daito-ryu aikijujutsua Sokaku Takedan (1859–1943) ohjauksessa. Pitkän harjoittelun jälkeen hän alkoi kaivata budoa, joka olisi luonteeltaan väkivallatonta. Tämän takia Morihei Ueshiba kehitti pitkälti daito-ryun pohjalta uuden lajin, aikidon. Aikidon filosofiaan vaikutti paljon myös shinto-opettaja Onisaburo Deguchi (1871–1948), jonka oppeihin Ueshiba oli mieltynyt. Morihei Ueshiba koki budolajien tehtäväksi rauhan eikä väkivallan lisäämisen. Toisen maailmansodan aikaiset kokemukset vaikuttivat tämän filosofian jalostumiseen nykyiseen muotoonsa. O-sensein – suuren opettajan, kuten aikidon harrastajat Ueshibaa kutsuvat – kuoltua hänen jälkeläisensä jatkoivat lajin johtohahmoina. Ensiksi Kisshomaru Ueshiba (1921–1999) ja parhaillaan Moriteru Ueshiba (s. 1951).


Kuka voi harrastaa?


Aikido sopii kaiken ikäisille ja kokoisille
Aikidoa voi harjoitella lähes kuka tahansa, iästä, sukupuolesta ja fyysisestä kunnosta riippumatta. Tarvittavat ominaisuudet kehittyvät pikku hiljaa harrastuksen jatkuessa. Tärkeintä on halu oppia, sillä aikidon oppiminen vaatii aikaa. Lajin harjoittelutapa mahdollistaa hyvinkin erilaisten ihmisten harjoittelun yhdessä. Näin myös pienikokoiset pääsevät harjoittelemaan tasavertaisesti itseään kookkaampien kanssa. Aikidon harjoittelijat ovat jaettu ikänsä mukaan junioreihin (7–12 -vuotiaat) ja aikuisiin. Noin kolmannes harrastajista on junioreita ja loput eri-ikäisiä aikuisia. Junioritoimintaa on noin puolessa liiton jäsenseuroista. Naisia harrastajista on 30 prosenttia.


Miten ja missä harrastetaan?


Hallintatekniikan harjoittelua
Aikidon oppiminen aloitetaan hakeutumalla alkeiskurssille tai liittymällä suoraan mukaan harjoituksiin, jos mahdollista. Alkeiskurssilla opitaan perustaidot, jonka jälkeen voi osallistua tavallisiin harjoituksiin. Kurssivarusteiksi riittävät verryttelyhousut, t-paita ja lipokkaat. Aikidoa harjoitellaan harjoitussalilla (dojo), jonka lattia on peitetty kaatumista pehmentävillä tatamimatoilla. Aikidon harrastaja pukeutuu valkoiseen budopukuun (keikogi), joka vahvistustensa ansiosta kestää hyvin tarttumiset ja lattialla pyörähtelyt. Seurat välittävät pukuja. Edistyneemmät harjoittelijat käyttävät lisäksi mustia, leveälahkeisia housuja eli hakamaa. Aikidoharjoitukset ovat yleensä puolentoista tunnin mittaisia ja alkavat perusteellisella alkuverryttelyllä. Varsinainen harjoittelu tehdään pareittain ja se vie pääosan ajasta. Lopuksi on usein loppuverryttely. Aikidossa harjoitellaan paljon erilaisista tarttumaotteista, joiden lisäksi on myös erityyppisiä lyöntejä ja potkuja. Tekniikkaa tehdään sekä seisaaltaan että polviasennosta. Aikidossa opetellaan erilaisia heittoja, lukkoja ja sidontoja. Lisäksi harjoitellaan puuaseilla: kepillä (jô), miekalla (bokken) ja puukolla (tanto). Lajissa edistymistä voi mitata myös vyöarvoilla, jotka on jaettu oppilas- (6.–1. kyu) ja opettaja-asteisiin (1.–8. dan). Peruskurssin päätteeksi voi suorittaa 6. kyun vyöarvon. Mustan vyön, 1. danin, voi saada ahkeralla harjoittelulla noin viidessä vuodessa. Muista budolajeista tuttuja värillisiä vöitä ei ruskeaa vyötä lukuunottamatta käytetä. 

Lisätietoa aikidon aloittamisesta.